Minun matkani - Kreikka, Rodos

Ensimäinen kerta lämpimässä maassa tulee tässä, elikkäs Kreikka! Olimme reissussa koko perheeni kanssa (äiti, isi, sisko, veli ja hänen puoliso). Olimme kaikki siskoani lukuunottamatta ensimäistä kertaa lähdössä rantalomalle. Viikon reissun Rodoksella majoituimme Kolymbia nimisessä kaupungissa. Tämä loma oli kyllä kaikinpuolin rentouttava ja mukava! Oli ihana että pystyi vain rennosti oleskelemaan ilman suurempia suunnitelmia, oikeastaan keksimme aina vasta aamusta tekemistä päivälle. Ilmat suosi meitä, joka päivä oli paahtava helle. Vain yhtenä päivänä satoi välillä, mutta sopivasti olimme valinneet sen päivän kaupoissa kiertelyyn, joten pystyi hyvällä omallatunnolla shoppailemaan.





Hotellimme oli life aegean park by atlantica, joka oli täydellisin hotelli mitä olin ikinä nähnyt (mikäpä muukaan, sillä olihan tämä oli ensimäinen hotellini ulkomailla).  Hotellialue oli mahdottoman suuri, siellä oli kaikki mitä voisi toivoa. Illalla siellä järjestettiin upeita laulu-ja tanssiesityksiä. Meillä oli all inclusive, se oli ehdottomasti tärkeä Kolymbiassa ollessa, sillä lähellä hotelli oli melko kaukana kaikesta! Hotellilla oli monia erilaisia uima-altaita ja oma vesipuistokin. Pystyi myös pelaamaan erilaisia pelejä, aamuisin siellä pidettiin myös ainakin joogaa ja vesijumppaa. Me viihdyttiin paremmin kuin hyvin, joten aikaa tuli vietettyä ihan hotellilla oleskellenkin! Hotellia en välttämättä suosittelisi kaveriporukalle pitkien etäisyyksien takia, mutta perheille täydellinen. Olisin voinut viettää koko viikon vaikkapa pelkästään hotellilla. Mainittava on myös todella hyvät ruuat, ruokailu aikojen välillä oli myös aina pientä purtavaa tarjolla. Nälkä ei siis kerennyt päästä yllättämään.

Yhtenä päivänä kiipesimme vuorelle, jonne reitti lähti myös hotelliltamme. Meidän hotellialue näkyy ylimmässä kuvassa kokonaan. Hotellin lähellä sijaitsi Kolymbian ranta, kävimme siellä pariin kertaan uimassa ja kävelyllä. Kävimme myös Zambika beachilla, jonne oli noin 20-30km matkaa. Se oli hieman pettymys, silloin tuuli niin että hiekka pöllysi kasvoille. Auringonotosta ei siis tullut oikein mitään. Olisi ehkä pitänyt valita parempi päivä, mutta muualla tuuli ei tuntunut läheskään yhtä voimakkaalta. Kävimme myös kolymbian keskustassa kiertelemässä kävelyllä, se oli pieni ja siellä ei ollut kauheasti mitään muuta kun katukauppoja ja pari ravintolaa.





Vuokrattiin myös auto parina päivänä, jolloin lähdettiin sitten kauemmas. Parina päivänä kävimme Rodoksen keskustassa autolla shoppailemassa (noin. 35km matkaa). Siitä minä pidin, kaupunki oli viihtyisä ja kauppoja löytyi ainakin minun makuuni hyvin. Yhtenä iltana kävimme myös Rodoksen kaupungin yöelämässä, mutta se ei minulla oikein napannut. Ehkä tässäkin asiassa olisi eri, jos olisi kavereiden kanssa liikenteessä. Rodoksessa oli mahtavaa, kun pystyi käymään viikon aikana lähes päästä päähän koko saaren. Kerkesi tutustua moneen paikkaan, sillä se on vain alle 80km pitkä ja noin 35km leveä. Meidän hotelli sijaitsi aikalailla keskellä Lindosta ja Rodoksen keskustaa.

Yksi mainittava kokemus oli myös, kun kävimme paikassa nimeltä 7springs. Kävelimme semmoisen pitkän, kapean ja pimeän luolan sisällä, jossa oli vettä noin 20cm. Se oli jännittävää ja siistiä! Käytiin myös riippuliitämässä ihan meidän hotellin lähistöllä, oli mahtava nähdä Rodosta niin korkealta. Rodoksen vanhassa kaupungissa kävimme myös kävelemässä, se kannattaa kyllä myös käydä katsomassa, jos on suuntaamassa Rodokselle.





Ylläolevassa kuvassa näkyy Lindoksen kaupunki, se oli niin kaunis! Tämä paikka on tuttu sen valkoisista taloista. Pieniä sokkeloisia kujia vain kiersi tuolla kaupungissa, oli hauskaa kun ihmiset ajelivat siellä niitä pieniä kujia pitkin skoottereilla. Siellä asui ihmisiä ja talot olivat kaikki ihan vieri vieressä ja naapurissa saattoi olla ruokakauppa tai katukauppa. Lapset leikkivät siellä vain kujilla tai omalla sisäpihalla. Joihinkin asuntoihin näkyi sisäpihalle. Heillä ei ollut kattoa muuten, mutta saattoi olla esimerkiksi syvennys sängylle, jonka päällä oli katto! Mitään ihmeempää ostamista ei tuolta löytynyt, mutta ehdottamasti näkemisen arvoinen, joten tätä kannattaa mennä ihastelemaan. Siellä oli myös melko paljon ravintoloita, mutta niitä emme kokeilleet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut käydä kokeilemassa jotain ruokapaikkaa hotellin ulkopuolelta, sillä söimme muistaakseni joka päivä hotellilla. On matkustaminen vain niin ihanaa ja avartavaa!

Huomenna minä hyppään poikaystäväni kanssa koneeseen kohti Thaimaata!

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

Tavoitteena liian täydellisyys

Uskon/toivon etten ole ainoa joka kamppailee välillä tälläisten ajatuksien kanssa. Välillä tuntuu ahdistavalta, kun tuntuu ettei mikään näytä hyvältä/sovi. Oli kysymys sitten sisustuksesta, ulkonäöstä tai mistä vaan. Minulla tämä esiintyy minulla kodin sisustuksen kanssa, yritän jatkuvasti muuttaa tavaroiden paikkoja, kyllästyn nopeasti ja kaipaan vaihtelua. Välillä taas tuntuu ettei mikään näytä missään hyvältä, miksi? Pari viikkoa sitten saatoin löytää omasta mielestäni täydellisen ratkaisun jonkun tietyn hyllyn koristeille, mutta yhtäkkiä se kyllätyttää. Minulla on jatkuvasti mielessäni uusia ideoita sisustukseen, välillä tuntuu ettei ikinä koti ole täysin "valmis". Mielessä on jatkuvasti ajatuksia, millaiselta meidän kodin tahtoisin näyttävän. Poikaystäväni on antanut minulle melko vapaat kädet, koska häntä ei niinkään sisustus kiinnosta (kunhan pleikkari löytyy olohuoneesta).

Ehkä pyrin liian täydellisyyteen, siis omaan silmääni täydellisyyteen. En tiedä mistä tarve kokoajan suorittaa jotain uutta tulee. Ehkä en ole löytänyt vielä täysin omaa tyyliäni tai toivoisin hieman erilaista twistiä entiseen. Kylpyhuoneessa on alusta asti vallinnut selkeä värimaailma, seinä on täydellisen harmahtavan sävyinen, johon on ollut helppo yhdistää ja olenkin päällisin puolin siihen todella tyytyväinen. Säilytys ratkaisuja pitää silti uusia kylpyhuoneessa. Huonekaluihimme olen täysin myös tyytyväinen, ehkä yhden hyllyn haluaisin tänne hommata. Kyse on siis koristeesineistä/ pienistä sisustuselementeistä, haluisin ehkä kerätä jotakin tiettyä väriä yksityiskohdiksi. Ehkä en osaa tarpeeksi luopua entisestä, saadakseni tilalle jotain uutta? Olen ennen ollut myöskin jonkinlainen hamstraaja, vanhasta luopuminen on tuottanut vaikeuksia. Nykyään olen käynyt kaappeja läpi tietyin väliajoin ja heittänyt paljon turhaa pois. Tässä asiassa olen jopa hieman ylpeä itsestäni, olen välillä melko ronskillakin kädellä heittänyt tavaraa pois.  Ehkä minussa silti asuu pieni "en raski tästä luopua vielä" tyyppi. Yritän myöskin kokoajan käyttää vanhoja purkkeja ja puteleita loppuun, koska kylpyhuoneessa on muutenkin todella vähän säilytystilaa, ihanne tilanne olisi että tilalle jäisi vain ja ainostaan tärkeät tuotteet. Tämä tuntuu todelliselta ikuisuus projektilta. Haluaisin että kaapit olisivat myös sisältä täysin järjestyksessä (mutta en tiedä onko se edes mahdollista näin naispuolisena henkilönä). 

Reissumme jälkeen ajattelin ottaa asiaksi kunnolla käydä kaappi kerrallaan läpi taas tavarat. Ehkä myydä hieman vanhaa pois ja hankkia jotain pientä uutta tilalle. Taidan myös laittaa kirpputoripöydän taas, koska olen sitä kautta saanut hyvin myytyä vanhoja vaatteitani ja tavaroitani. Uskon että vain pienillä muutoksilla ja vanhasta luopumisella, ehkä muutamilla pienillä uusilla hankinnoilla tämä ongelma olisi ratkaistu. Uskon että tämä kaikki johtuu siitä, että pyörittelen samoja vanhoja esineitä paikasta toiseen. Todellisuudessa olen vain niin kyllästynyt niihin, että ne eivät näytä enää hyviltä missään. Ne ovat olleet minulla niin pitkään, mutta en ole vain osannut luopua. Jotkut koristeet ovat pyörineet minulla mukana, jopa huoneestani vanhempieni luota asti. Sisustustyylini on muuttunut siitä ajasta, jolloin kaiken piti olla valkoista. Aijon ottaa asiakseni siis toteuttaa tämän sisustusprojektin. Ehkä poikkoilen välillä myös hieman eri sisustustyylien välillä ja en osaa ottaa vain yhtä suuntaa? Siksi tulee tehtyä hutiostoksia, jolloin tavara ei sovikkaan muihin. Olen aikaisemmin ostanut aina, yhden tavaran/koristeen yhteen paikkaan tai jonkun tilalle, enkä tajunnut miettiä kokonaisuutta täysin. Nyt aijon siis miettiä tarkkaan millaista haluamme ja miten toteutamme asian. Vinkkejä aijon etsiä sisustus kuvista ja miettiä tarkkaan hankintoja, sekä mihin ne sopisi.

Aluksi aloitan miettimällä mistä pidän kotonamme ja mistä en. Mitä haluan muuttaa ja millaisia sävyjä/koristeita haluan. Nykyään pidän valkoisesta ja mustasta pienissä määrin. Haluisin löytää meille sopivan sävyn/värin, jota toisimme pienillä yksityiskohdilla kotiimme (täytyisi vain selvittää vielä mikä se olisi). Sydämeni on vienyt ainakin viherkasvit, ne tuovat mielestäni ihanasti viihtyvyyttä. Minulla onkin jo kaksi kasvia mielessäni. Voisin itseasiassa alkaa kirjoittamaan enemmänkin ideoistani täällä, ehkä tehdä postauksen millaisia asioita haluan toteuttaa, kun olemme löytäneet hyvän suunnan ja selkeän vision. Tämä kirjoittaminen jotenkin selkeytti ajatuksiani ja sai minut ajattelemaan asiaa laajemmin, sen sijaan että harmittelisin kun yhdellä pöydällä koristeet eivät miellytä silmääni. Voisin alkaa siis pikkuhiljaa keräämään kuvia ideoistani ja värimaailmasta. Haluan myös poikaystäväni viihtyvän, joten täytyy keskustella hänen kanssaan yhdessä väreistä yms. Minulle on tärkeää että koti on meidän molempien näköinen.  Ennen uuden hankkimista kumminkin käyn jokaisen sisustusesineemme läpi, mietin sopiiko tämä? /olenko liian kyllästynyt tähän? / minne sijoitan tämän jos tämä jää?. Toivon että tämän avulla löydämme joko sopivan paikan tai heitämme pois. Jos tämä menee suunnitelmien mukaan, lopulta toivoisin hahmottavani hyvin minne tarvitsemme uusia juttuja, sitten olisi helpompi hankkia, kun tietää paikat valmiiksi mihin tarvitsee uudistusta.  Tärkeintä on kumminkin, että kodista saa meille viihtyisän ja silmää miellyttävän. Olen myöskin sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse aina ostaa uutta, vanhasta voi saada todella mieluisan ja sievän, esimerkiksi maalaamalla tai soveltamalla eri tarkoitukseen! Pitäisi muistaa ettei voi tavoitella kaikessa täydellisyyttä, jokaiseen kotiin kuuluu jotain ylimääräistä, jolle ei lyödy täydellistä säilytys paikkaa. Ikinä ei voi eikä tarvitsekkaan olla kaikkien mieleen.

Minun matkani - Kanada, Winnipeg

Minun matkustushistoriani ulkomailla on melkoisen lyhyt, mutta siitäkin huolimatta hieman aloitin sen hieman erikoisemmin. Heti edellisen koulutukseni alkuvaiheessa, istuin koulun penkillä kuuntelemassa esitystä vaihdosta ulkomaille. Kiinnostuin heti, mutta en olisi uskonut pääseväni. Kuitenkin aloin viedä asiaa eteenpäin. Lopulta kuulimme ystäväni kanssa, että päästäisiin Espanjaan Fuengirolaan työssäoppimaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin, saimme kuulla, että tänä vuonna ei lähtö onnistuisikaan. Parin päivän päästä opettaja kuitenkin tuli sanomaan, että eräänlaisen järjestön kautta pääsisimme Kanadaan. En tiennyt siitä maasta paljoakaan siinä vaiheessa. Hetkeäkään aikailematta kuitenkin vastasin, että minä lähden. Siitä lähtikin sitten lukuisten papereiden täyttämiset ja pari kuukautta kestävät matkan valmistelut. Täytyi ottaa niin monia asioita huomioon, kaikki asiat niin adapterista viisumiin. Tässä vaiheessa elämää en ollut matkustanut Viroa tai Ruotsia kauemmas koskaan. Toisesta matkastani Kreikassa, teen erillisen postauksen!

Kanadaan lähdettiin ystäväni Eerikan kanssa keväällä 2016. Kaupunki missä asusteltiin viisi viikkoa oli Winnipeg.

Lentokoneessa istuessa ei vielä tiedetty, kenen luona asuisimme seuraavat viisi viikkoa, se oli pelottavaa. Matka kesti yhteensä 24h Helsingistä Winnipegiin. Edellisenä päivänä oltiin lennetty jo aluksi Helsinkiin yöksi. Välilaskuja oli muutamia ja odottelu ajat olivat pitkiä. Lensimme siis kokonaisuudessan, Helsinki-Frankfurt-Toronto-Winnipeg. Perillä päästyä mentiin liukuportaita alas Winnipegin kentällä, alhaalla seisoi ihmisiä laput kädessä, yhdessä lapussa luki minun sukunimi. Tuntui todella oudolta ja pelottavalta, että halutti vain kääntyä takaisin (onneksi en sitä kumminkaan tehnyt, koska tämä on yksi elämäni parhaimmista kokemuksista).

Meidät vietiin heti perheen luo, jossa asuttaisiin seuraavat viisi viikkoa. Meille oli järjestetty valmiiksi molemmille omat huoneet ja kylpyhuone, vastaanotto oli parempi kuin hyvä! Perheeseen kuului Cindee (äiti) ja hänen kaksi lasta. 18-vuotias tyttö Maggie asui muualla opiskelemassa ja 21-vuotias poika Michael, joka asui vielä kotona. Perhe oli todella ystävällinen ja halusi näyttää meille mahdollisimman paljon paikkoja.





Kielitaitoni oli ennen matkaa melko suppea, aluksi ymmärtäminen vei hieman aikaa. Ensimmäisen viikon aikana tapahtui jotain, yhtäkkiä ymmärsin lähes kaiken mitä minulle puhuttiin. Puhuminen itsellä tuotti hieman ongelmia, mutta kun uskalsi avata suunta ja tajusi että he ymmärtävät, niin sekin alkoi sujua paremmin. Jotenkin pelkäsi aluksi virheitä tai että minut ymmärrettäisiin väärin.

Opiskelimme Manitoda Institute of Trades and Technology  koulussa parturi-kampaaja puolella. Meillä oli tosi ihana luokka, kaikki ottivat meidät heti vastaan ja kertoivat meille paljon maasta! Päällimmäisenä koulusta jäi mieleen yksi päivä, jolloin ammattikuvaaja otti meistä kuvia. Oltiin meikattu ja laitettu toistemme hiukset. Kuvat oli laitettu meille cd:lle ja saatiin ne kotiin muistoksi. Päästiin myös Kanadalaiseen lehteen. Koulussa ruoka piti itse ostaa tai ottaa evästä, siellä oli tarjolla paljon kaikkea epäterveellistä ja rasvaista. Ehkä muutamia hieman terveellisempiä vaihtoehtoja. Onneksi meillä "kotona" valmistettiin normaalia kotiruokaa!

Kanadassa tuli vierailtua monenlaisissa paikoissa; rannoilla, casinoissa, eläintarhassa, ostoskeskuksissa, todella isoissa puistoissa ja erilaisissa ravintoloissa. Maisemat olivat mahtavia, koska pelkkää maata näkyi usein silmänkantamattomiin. Kanadasta jäi erityisesti mieleen shoppailu, voi kumpa joku päivä pääsisin sinne ostoksille! Jäi myös mieleen, että kaikki oli isompaa. Ruokakaupoissa maitopurkkeja tai normaali kokoisia mehupurkkeja ei ollut vaan niiden tilalta oli isoja tonkkia. Sama päti kyllä kaikessa muussakin, ei löytynyt vaikkapa pientä karkkipussia tai suklaalevyä naposteltavaksi.




Kotiin lähtö oli todella haikeaa, niistä ihmisistä oli muodostunut minulle, kuin toinen perhe. Ollaan pidetty jälkikäteenkin yhteyttä, meille myöskin sanottiin että saadaan tulla milloin vain takaisin heidän luo. Tuo ajatus on jäänyt mieleeni ilmeisesti, sillä nään edelleen unia noin kerran parissa kuukaudessa, kuinka olen menossa takaisin Kanadaan tai olen siellä!

Käteen jäi yksi ehdottamasti parhaimmista kokemuksista ja läjäpäin ihania muistoja! Päätinkin tuolloin, että tilaisuuden auetessa lähtisin heti uudestaan. Minulle tämä kokemus oli todella iso paikka, se avarsi paljon. Tämä kokemus teki minusta ehdottomasti rohkeamman, uskallan hypätä pää edellä uusiin seikkauluihin ja kerätä uusia kokemuksia. Esimerkiksi, kun keksin yhtenä päivänä vaihtaa maisemaa ja muuttaa Ouluun  (päivässä irtisanoin asuntoni, työpaikkani ja koulupaikkani), eikä täällä ei silloin asunut vielä oikein ketään kavereitani. Suosittelen siis lämpimästi kaikille lähteä katsomaan maailmaa, jos siihen on mahdollisuus!

Itseasiassa minulla on tämän vuoden alkupuolelle reissu tiedossa jo! Ensiviikolla lähdetään poikaystäväni kanssa Thaimaahan. Käydään kiertelemään siellä muutamia eri paikkoja kahden viikon aikana! Siitä lisää sitten reissun jälkeen täällä blogin puolella.